Vähän tässä mietin, että mitä kirjoittelisi. Tai siis mietin jo pitkän aikaa. Useamman viikon. En kuitenkaan saanut aikaa mitään fiksua, joten ajattelin kerjätä taas vuorovaikutteisuutta.
Olen itse pähkännyt pääni puhki siitä, miten tuo herjana alun perin lähtenyt tavoite 30 lajista Kalamaratonissa voisi toteutua. Pitkälle olen päässyt, useammallekin pitkälle, mutta valmista ei ole tullut. Yksi krapula on tullut - mikä on aika hyvä prosentti. Paljon erittäin hyvää tajunnan virtaa on kyllä tullut varastoon.
Mitä mieltä lukijamme ovat - tiedän teitä olevan paljonkin, vaikken teistä enempää tiedä. Onko Helsingin kalavesiltä mahdollista saada kieli poskessa alun perin heitettyä tavoitettamme 30 lajia 24 tunnin aikana toukokuussa? Tai no, itse itselleni vastaten, 30 lajia on mahdollinen. Mutta onko se realistinen mitenkään? Tai miten sen voisi tehdä realistiseksi? Sana on vapaa, nyt nostetaan vähän panoksia.
tiistaina 3. marraskuuta 2009
perjantaina 25. syyskuuta 2009
Maraton lähenee, enää 7,5 kuukautta
Nyt taas on kalastus jäänyt vähän vähemmälle, mutta on sitä tullut kuitenkin muutaman kerran rannoilla pyörittyä. Jotain yllättävää on tullut, myös jotain vähemmän yllättävää.
Myös pähkäily ensi vuoden maratonia varten on kiivasta jo tässä vaiheessa. En tiedä, onko tämä sairautta vai mitä, mutta kyllä se vaan jaksaa innostaa edelleen. Ensi vuonna on sopivasti helatorstai juuri ennen maratonia, että treenipäiviä tulee kyllä kuin tarjottimella.
Jotenkin tuntuu entistä enemmän siltä, että kalapaikan merkitys kalansaannissa pienenee, kun vaan viitsii mennä rantaan. Enemmän se kalastustapa ratkaisee. Jo lahnan ja särjen onginta eroaa loppujen lopuksi toisistaan niin paljon, ettei sitä välttämättä edes ymmärrä. Lahna vaan on sen verran yleinen, että sen saa helposti tuurillakin maratonissa, vaikka lahnan kalastusta ei sen kummemmin harjoittelisikaan. Sitten kun vielä laajennetaan lajikirjoa, erilaisten kalastusmenetelmien merkitys kohoaa entistä enemmän. Tuurilla voi saada mustatokon tai kampelan maratonissakin, mutta tuuriin ei kannata liikaa luottaa.
Tällaisen voi saada saalispussiin kivaksi bonukseksi myös tuurilla...
Salosen Juhan kanssa on maratonin yhteydessä puhuttu jo vuosia maratonin peruskivestä eli "kolmesta teestä" - tieto, taito ja tuuri. Ensimmäisinä kalamaratonvuosinamme meidän sijoitustamme ohjasi tuuri - ei oikein ollut muuta kuin pinta- ja pohjaonginta jossain sattumanvaraisessa hyväksi kuullussa paikassa - lisäksi kuhaa jigattiin ja haukea heitettiin. Sitten 24 tunnin jälkeen katsottiin, mitä tuli. Kokemuksen karttuessa ja näitä luonnonkiharia leukaperiä jauhaessa teemaksemme muodostui tieto. Meillä oli ja on edelleen aivan järkyttävä määrä tietoa Helsingin kalavesistä, kalastosta ja kalojen elintavoista, mutta se itse kalastaminen ei ollut ihan hanskassa - suoraan sanottuna olimme aika huonoja kalastajia (ei me mitään kuninkaita olla vieläkään, ei varmaan koskaan ollakaan, mutta ainakin yritämme parantaa taitojamme). Sillä tavalla saimme stabitoitua tuloksemme tuonna vajaaseen kahteenkymmeneen lajiin vähän tuurista riippuen. Nyt 2009 keväällä otimme taidon mukaan teemaksi - heti napsahti 23 lajia.
Faktaa on kuitenkin se, että tuuriin on hyvin vaikea vaikuttaa - sen merkitystä kokonaisuuteen vain pitää yrittää minimoida. Tiedolla pärjää kelvollisesti - paremmilla paikoilla voi tuurikin ja sattuma antaa sitä sun tätä. Olemme kuitenkin jo kolme vuotta tienneet esimerkiksi useampiakin mutujen elinpaikkoja Helsingissä. Vasta nyt se maratonissa onnistui, kun oikeasti harjoittelimme sen kalastamisen. Taito on selkeästi se aspekti, johon on mahdollista itse eniten vaikuttaa. Ensi kevään teema onkin maratoniamme ajatellen, että onki käteen ja vanhoille paikoille harjoittelemaan. Kyllä tuon kuvan kalankin saaminen on mahdollista harjoittelemalla kyseisen lajin kalastusta - tosin en ihan noin haastavasta lajista alkaisi harjoittelemista, jos helpompiakin on vielä treenaamatta. Ja ensi keväänä se kirjolohi ei saa jäädä saamatta - on sekin taidosta kiinni.
Toivoisin taas kerran lukijoilta kommenttia - vuorovaikutteisena tämä on paljon hauskempaa.
Kireitä siimoja syksylle!
Myös pähkäily ensi vuoden maratonia varten on kiivasta jo tässä vaiheessa. En tiedä, onko tämä sairautta vai mitä, mutta kyllä se vaan jaksaa innostaa edelleen. Ensi vuonna on sopivasti helatorstai juuri ennen maratonia, että treenipäiviä tulee kyllä kuin tarjottimella.
Jotenkin tuntuu entistä enemmän siltä, että kalapaikan merkitys kalansaannissa pienenee, kun vaan viitsii mennä rantaan. Enemmän se kalastustapa ratkaisee. Jo lahnan ja särjen onginta eroaa loppujen lopuksi toisistaan niin paljon, ettei sitä välttämättä edes ymmärrä. Lahna vaan on sen verran yleinen, että sen saa helposti tuurillakin maratonissa, vaikka lahnan kalastusta ei sen kummemmin harjoittelisikaan. Sitten kun vielä laajennetaan lajikirjoa, erilaisten kalastusmenetelmien merkitys kohoaa entistä enemmän. Tuurilla voi saada mustatokon tai kampelan maratonissakin, mutta tuuriin ei kannata liikaa luottaa.
Tällaisen voi saada saalispussiin kivaksi bonukseksi myös tuurilla...Salosen Juhan kanssa on maratonin yhteydessä puhuttu jo vuosia maratonin peruskivestä eli "kolmesta teestä" - tieto, taito ja tuuri. Ensimmäisinä kalamaratonvuosinamme meidän sijoitustamme ohjasi tuuri - ei oikein ollut muuta kuin pinta- ja pohjaonginta jossain sattumanvaraisessa hyväksi kuullussa paikassa - lisäksi kuhaa jigattiin ja haukea heitettiin. Sitten 24 tunnin jälkeen katsottiin, mitä tuli. Kokemuksen karttuessa ja näitä luonnonkiharia leukaperiä jauhaessa teemaksemme muodostui tieto. Meillä oli ja on edelleen aivan järkyttävä määrä tietoa Helsingin kalavesistä, kalastosta ja kalojen elintavoista, mutta se itse kalastaminen ei ollut ihan hanskassa - suoraan sanottuna olimme aika huonoja kalastajia (ei me mitään kuninkaita olla vieläkään, ei varmaan koskaan ollakaan, mutta ainakin yritämme parantaa taitojamme). Sillä tavalla saimme stabitoitua tuloksemme tuonna vajaaseen kahteenkymmeneen lajiin vähän tuurista riippuen. Nyt 2009 keväällä otimme taidon mukaan teemaksi - heti napsahti 23 lajia.
Faktaa on kuitenkin se, että tuuriin on hyvin vaikea vaikuttaa - sen merkitystä kokonaisuuteen vain pitää yrittää minimoida. Tiedolla pärjää kelvollisesti - paremmilla paikoilla voi tuurikin ja sattuma antaa sitä sun tätä. Olemme kuitenkin jo kolme vuotta tienneet esimerkiksi useampiakin mutujen elinpaikkoja Helsingissä. Vasta nyt se maratonissa onnistui, kun oikeasti harjoittelimme sen kalastamisen. Taito on selkeästi se aspekti, johon on mahdollista itse eniten vaikuttaa. Ensi kevään teema onkin maratoniamme ajatellen, että onki käteen ja vanhoille paikoille harjoittelemaan. Kyllä tuon kuvan kalankin saaminen on mahdollista harjoittelemalla kyseisen lajin kalastusta - tosin en ihan noin haastavasta lajista alkaisi harjoittelemista, jos helpompiakin on vielä treenaamatta. Ja ensi keväänä se kirjolohi ei saa jäädä saamatta - on sekin taidosta kiinni.
Toivoisin taas kerran lukijoilta kommenttia - vuorovaikutteisena tämä on paljon hauskempaa.
Kireitä siimoja syksylle!
lauantaina 29. elokuuta 2009
Lukijamäärä räjähti
Heippa kaikille lukijoille.
Edellisen tekstin ansiosta blogimme lukijamäärä on "räjähtänyt käsiin". Käytännössä siis tämä tarkoittaa sitä, että päivittäinen kävijämäärä on noussut lähes kymmenkertaiseksi aikaisempaan nähden. Aika paljon on vielä sellaisia, jotka eivät ole kommentoimaan uskaltaneet - siitä vaan avautumaan. En mä mitään ip-osoitteita tai sellaisia saa - älkää salalukijat säikähtäkö, mutta jotain tilastoja tuolla näkyy kyllä.
Kai tuosta edellisen tekstin jälkeen pitää lanseerata uusi tavoite. Kalamaraton 2010 - 30 lajia puhki. Ei ole mahdoton - hyvin vaikea tosin kyllä. Olisi vaan kiva sää...
Huomenna taas kalaan. Ei tosin Helsingissä. Ei malta odottaa. Katsotaan saisiko jotain rapsaa aikaiseksi.
Edellisen tekstin ansiosta blogimme lukijamäärä on "räjähtänyt käsiin". Käytännössä siis tämä tarkoittaa sitä, että päivittäinen kävijämäärä on noussut lähes kymmenkertaiseksi aikaisempaan nähden. Aika paljon on vielä sellaisia, jotka eivät ole kommentoimaan uskaltaneet - siitä vaan avautumaan. En mä mitään ip-osoitteita tai sellaisia saa - älkää salalukijat säikähtäkö, mutta jotain tilastoja tuolla näkyy kyllä.
Kai tuosta edellisen tekstin jälkeen pitää lanseerata uusi tavoite. Kalamaraton 2010 - 30 lajia puhki. Ei ole mahdoton - hyvin vaikea tosin kyllä. Olisi vaan kiva sää...
Huomenna taas kalaan. Ei tosin Helsingissä. Ei malta odottaa. Katsotaan saisiko jotain rapsaa aikaiseksi.
torstaina 6. elokuuta 2009
Kalamaraton 2010 - 10v kalastuksen aatelia
Lupailin tuossa edellisessä tekstissä jo pohtia seuraavaa kalamaratonia. Jotain pientä täkyä ajattelin heittää ilmoille...
Kalamaraton täyttää siis Helsingissä ensi keväänä 10 vuotta - edessä on siis huikea juhlakilpailu. Kuulemani mukaan myös Symbioosin kalakerho tekee comebackin. Voittajakandidaatteja on silti yli kymmenkunta - sen verran paljon tämä kilpailu on kehittynyt vuosien varrella.
Tietyllä tapaa kilpailu elää hyvinkin saturoitunutta vaihetta. Podiumille ei koskaan enää nousta alle 20 lajin tuloksella - ellei sitten koko kisan pauhaa ukkosmyrsky ja 30 m/s -tuuli. Tuskin myöskään 24 lajia riittää ihan voittoon asti, tosin olosuhteet ovat taas se kysymysmerkki. 30 lajiin pääseminen vaatii tähtien osumista kohdalleen, mutta toisaalta ei sekään ihan utopiaa ole sellaiselle joukkueelle, jolle tähdet ovat suotuisia.
On kuitenkin aivan selvää, että yksikään joukkue ei kalasta kaikkia kisassa saatavia lajeja. Siihen ei yksinkertaisesti 24 tuntia riitä - samoin megahasardien määrä lisääntyy vääjäämättä, kun joukkuemäärä kasvaa. Helsingistä on hyvin vaikea löytää esimerkiksi pomminvarmaa kampelapaikkaa, mutta todennäköisesti joku joukkue sen ensi vuonna saa. Tosin taidamme olla Pietarien lisäksi ainoa joukkue, joka sen kuuden viime vuoden aikana on saanut. Tässä ei edes puhuta sellaisista mahdollisuuksista kuin piikkikampela, made tai kilohaili, jotka kaikki ovat kalastettavissa, mutta joiden täsmäyrittämisessä ei kisassa ole aikarajoitteen takia mitään järkeä - ainakaan meidän tämän hetken tiedoillamme.
Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä, että voittaa Kalamaratonin? Toivisinkin lukijoilta kommenttia siitä, mikä mielestänne ratkaisee Kalamaratonin 2010. Meillä on selkeä mielipide asiaan, mutta en sitä vielä avaa. Jos emme saa kommentteihin yhtään keskustelua, en sitä välttämättä lähde edes avaamaankaan. Kuinka maksimoidaan 24 tunnin aikana kalastettavien lajien määrä? Sana on teillä lukijat - kertokaa mielipiteenne.
Kalamaraton täyttää siis Helsingissä ensi keväänä 10 vuotta - edessä on siis huikea juhlakilpailu. Kuulemani mukaan myös Symbioosin kalakerho tekee comebackin. Voittajakandidaatteja on silti yli kymmenkunta - sen verran paljon tämä kilpailu on kehittynyt vuosien varrella.
Tietyllä tapaa kilpailu elää hyvinkin saturoitunutta vaihetta. Podiumille ei koskaan enää nousta alle 20 lajin tuloksella - ellei sitten koko kisan pauhaa ukkosmyrsky ja 30 m/s -tuuli. Tuskin myöskään 24 lajia riittää ihan voittoon asti, tosin olosuhteet ovat taas se kysymysmerkki. 30 lajiin pääseminen vaatii tähtien osumista kohdalleen, mutta toisaalta ei sekään ihan utopiaa ole sellaiselle joukkueelle, jolle tähdet ovat suotuisia.
On kuitenkin aivan selvää, että yksikään joukkue ei kalasta kaikkia kisassa saatavia lajeja. Siihen ei yksinkertaisesti 24 tuntia riitä - samoin megahasardien määrä lisääntyy vääjäämättä, kun joukkuemäärä kasvaa. Helsingistä on hyvin vaikea löytää esimerkiksi pomminvarmaa kampelapaikkaa, mutta todennäköisesti joku joukkue sen ensi vuonna saa. Tosin taidamme olla Pietarien lisäksi ainoa joukkue, joka sen kuuden viime vuoden aikana on saanut. Tässä ei edes puhuta sellaisista mahdollisuuksista kuin piikkikampela, made tai kilohaili, jotka kaikki ovat kalastettavissa, mutta joiden täsmäyrittämisessä ei kisassa ole aikarajoitteen takia mitään järkeä - ainakaan meidän tämän hetken tiedoillamme.
Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä, että voittaa Kalamaratonin? Toivisinkin lukijoilta kommenttia siitä, mikä mielestänne ratkaisee Kalamaratonin 2010. Meillä on selkeä mielipide asiaan, mutta en sitä vielä avaa. Jos emme saa kommentteihin yhtään keskustelua, en sitä välttämättä lähde edes avaamaankaan. Kuinka maksimoidaan 24 tunnin aikana kalastettavien lajien määrä? Sana on teillä lukijat - kertokaa mielipiteenne.
sunnuntaina 26. heinäkuuta 2009
Epäonnistunut reissuraportti
Ajattelin eilen, että olisi kiva pitkästä aikaa kirjoittaa jotain, kun AC Delirium fongaa karpin. Tarkoitus oli siis eilen illalla käydä hakemassa helppo karppipinna... no jätetään tarkempi paikka mainitsematta, mutta kuitenkin Helsingin vesiltä. Eräs hyvä ystävämme oli niitä useammankin nostanut männäviikolla (olimme jopa itse paikalla todistamassa yhtä karppia) - tosin kalan koko on sellaista vajaata kiloa. Että jos joku tietää, mihin on vasta karppia laskettu, sieltä niitä voisi saada. Tosin maratonin aikaan karppia ei uskoakseni ole siitä ainakaan mitenkään helposti tarjolla, vedet on nyt niin paljon lämpimämpiä, että on ihan eri paikoissa maratonin aikaan kuin nyt. Ei siitä reissusta sen enempää, kun paria lahnaa ja pasuria lukuun ottamatta pyydöt tuoneet mitään. Ne tarttumattomat välillä hyvinkin aggressiiviset kohon viemiset varmaan oli sitten niitä karppeja - usko on ainakin kova.
Muutenkin on siis tässä lomaillessa jäänyt netin käyttö aika vähäiseksi. Huomenna maanantaina takaisin duuniin - tosin siellä on vielä aika rauhallista tähän aikaan kesää. Vantaan pienvesitutkimukseen on kuitenkin osallistuttu - Siloneulan blogissa on vähän ihan mukavaa juttua siitä. Kesämökillä sain popperilla hauen, sitä voin suositella lämpimästä kokeiltavaksi - isku oli aika upea, vaikka kala olikin vain joku 40+cm. Mökiltä tuli vielä sellainen 800gr ahven, mutta muuten ei mitään mainittavaa. Samoin muut joukkueemme jäsenet ovat käyneet fongausreissuilla ainakin piikkimonnin ja lähempänä kymppiä huidelleen hauen palauttamassa omaan elinympäristöönsä takaisin. Itsellä ei ole mitenkään liikaa ollut aikaa ja välttämättä eräistä muista seikoista johtuen edes innostusta kalastella. Jos kuitenkin puronieriän kävisi vielä joku viikonloppu fongaamassa, kun paikka on tiedossa - ajomatkaa ja -aikaa tosin pitää siihen vähän uhrata, kun Helsingin suunnalla ei tietääkseni paikkoja ole.
Yksi mainitsemisen arvoinen kala kuitenkin lienee noussut. Valitettavasti kuvamateriaali kalasta on peräisin erään toisen kalamaratonjoukkueen jäsenen kännykamerasta (ja hyvin pimeässä otettu), joten kuvan laatu tai koko ei ole paras mahdollinen. Kiitos kuitenkin suuresti kuvaajalle. Kävimme tuossa noin viikko sitten ongella ihan Helsingin peruspaikoilla ja tällainen napsahti omaan onkeeni:
Kuvassa on hopearuutana, jolla oli painoa 1,68kg. Sama ilta toi toisen jäsenemme onkeen vielä toisen reilun kilon kokoisen, mutta siitä itselläni ei ole kuvaa. Tavallisessa pintaongessa tuokin teki ihan hyvän taistelun aikaiseksi. Joku sanoi, että nuo pitäisi kaikki lahdata, mutta päästin kuitenkin takaisin uimaan.
Pohdittiin tässä Marcon ja erään toisen joukkueen edustajan kanssa ihan periaatteessa, kuinka paljon kalamaratonissa voisi oikeasti saada eri lajeja. Siitä ajattelin seuraavaksi jotain pientä kirjoittaa ihan vain motivoidakseni muita treenaamaan. Joistain erikoisemmista lajeista saattaa tulevaisuudessa tulla maratonissa ihan varmoja nakkeja kaikille enemmän kilpailuun satsaaville, mutta missään nimessä emme väheksy myöskään ihan huvin vuoksi kokeilemaan lähteviä porukoita. Kuitenkin kalamaratonin hienouksia on se, että mistä tahansa voi saada mitä tahansa - hyvinkin yllättäviä asioita aina välillä ilmenee...
Muutenkin on siis tässä lomaillessa jäänyt netin käyttö aika vähäiseksi. Huomenna maanantaina takaisin duuniin - tosin siellä on vielä aika rauhallista tähän aikaan kesää. Vantaan pienvesitutkimukseen on kuitenkin osallistuttu - Siloneulan blogissa on vähän ihan mukavaa juttua siitä. Kesämökillä sain popperilla hauen, sitä voin suositella lämpimästä kokeiltavaksi - isku oli aika upea, vaikka kala olikin vain joku 40+cm. Mökiltä tuli vielä sellainen 800gr ahven, mutta muuten ei mitään mainittavaa. Samoin muut joukkueemme jäsenet ovat käyneet fongausreissuilla ainakin piikkimonnin ja lähempänä kymppiä huidelleen hauen palauttamassa omaan elinympäristöönsä takaisin. Itsellä ei ole mitenkään liikaa ollut aikaa ja välttämättä eräistä muista seikoista johtuen edes innostusta kalastella. Jos kuitenkin puronieriän kävisi vielä joku viikonloppu fongaamassa, kun paikka on tiedossa - ajomatkaa ja -aikaa tosin pitää siihen vähän uhrata, kun Helsingin suunnalla ei tietääkseni paikkoja ole.
Yksi mainitsemisen arvoinen kala kuitenkin lienee noussut. Valitettavasti kuvamateriaali kalasta on peräisin erään toisen kalamaratonjoukkueen jäsenen kännykamerasta (ja hyvin pimeässä otettu), joten kuvan laatu tai koko ei ole paras mahdollinen. Kiitos kuitenkin suuresti kuvaajalle. Kävimme tuossa noin viikko sitten ongella ihan Helsingin peruspaikoilla ja tällainen napsahti omaan onkeeni:
Kuvassa on hopearuutana, jolla oli painoa 1,68kg. Sama ilta toi toisen jäsenemme onkeen vielä toisen reilun kilon kokoisen, mutta siitä itselläni ei ole kuvaa. Tavallisessa pintaongessa tuokin teki ihan hyvän taistelun aikaiseksi. Joku sanoi, että nuo pitäisi kaikki lahdata, mutta päästin kuitenkin takaisin uimaan.
Pohdittiin tässä Marcon ja erään toisen joukkueen edustajan kanssa ihan periaatteessa, kuinka paljon kalamaratonissa voisi oikeasti saada eri lajeja. Siitä ajattelin seuraavaksi jotain pientä kirjoittaa ihan vain motivoidakseni muita treenaamaan. Joistain erikoisemmista lajeista saattaa tulevaisuudessa tulla maratonissa ihan varmoja nakkeja kaikille enemmän kilpailuun satsaaville, mutta missään nimessä emme väheksy myöskään ihan huvin vuoksi kokeilemaan lähteviä porukoita. Kuitenkin kalamaratonin hienouksia on se, että mistä tahansa voi saada mitä tahansa - hyvinkin yllättäviä asioita aina välillä ilmenee...
sunnuntaina 21. kesäkuuta 2009
Juhannusta ja savuahventa
Ei tässä mitään sen kummempaa taaskaan ole tapahtunut. Pitää kuitenkin antaa satunnaisille lukijoille jotain pientä vinkkiä siitä, mikä vie kielen mennessään.
Ostin paikallisesta Prismasta Masterin savustuslaatikon paremman puutteessa. Vähän oli sellainen fiilis, että ei se "oikeaa pönttöä" lähellekään pääse, mutta yllätyksekseni se toimii. Kaasugrillissä paketin mukana tulleiden purujen ja parin sokeripalan kanssa tuli kyllä aivan erinomaisia savuahvenia.
Ahvenet oli aika pieniä (sellaista peruskalaa, jota ongella saa), kalastettu tietysti itse ongella lähes lähimmältä rannalta. Kalat tuli illalla, joten pikainen ja huolellinen "kidukset ja suolet pois, samoin munuaiset raaputetaan" -operaatio illalla, kevyesti karkeaa merisuolaa pakastepussiin yön yli kalojen kanssa - seuraavan päivänä sitten savustuslaatikossa grilliin. Ennen laatikkoon laittamista huuhtelin kalat hyvin ja sirottelin vatsan sisään kevyesti sitruunapippuria (joka on itse asiassa mustapippuria, sitruunaa ja suolaa) sekä laitoin pinnalle erittäin kevyesti hienoa suolaa sekä värin vuoksi aavistuksen sokeria. Noin 20 minuuttia kohtuullisen matalassa grillilämmössä - futaa paremmin kuin Beckham. Suosittelen kokeilemaan.
Mitä tarvitset:
-onki
-matoja
-savustuspannu ja leppälastuja (+pari sokeripalaa)
-karkeaa merisuolaa
-grilli tai muu avotuli
Ohje:
-Ongi ahvenia koosta riippuen noin 1-2 per syöjä. Muutkin kalat käy, jos ahvenia ei jostain muka tule.
-Perkaa kalat ja laita hetkeksi karkeaan merisuolaan jääkaappiin (puoli tuntia = paljon suolaa, yön yli = vähemmän suolaa)
-Lämmitä grilli, mutta älä savusta maksimihöyryllä vaan kohtuullisen miedolla lämmöllä, kalat ei silloin kuiva liiaksi
-Laita leppälastut laatikon pohjalle, lado kalat laatikkoon
-Savusta noin 20 minuuttia - kala on kypsää, jos evät irtoavat helposti kalasta
-Nauti - on hyvää. Uudet perunat kruunaa makuelämyksen
Ongella tuli taas yksi lähes kiloa huidellut lahna, isompikin varmaan kävi matoa maistelemassa, muttei ylös asti tullut. Pitäisi kokeilla lahnaakin savustaa, sitä en ole itse tehnyt aiemmin. Tuota lahnaakin tuntuu täällä kaikkialla olevan...
Hauskaa kesää kaikille lukijoille, pidetään edelleen siimat kireällä.
Ostin paikallisesta Prismasta Masterin savustuslaatikon paremman puutteessa. Vähän oli sellainen fiilis, että ei se "oikeaa pönttöä" lähellekään pääse, mutta yllätyksekseni se toimii. Kaasugrillissä paketin mukana tulleiden purujen ja parin sokeripalan kanssa tuli kyllä aivan erinomaisia savuahvenia.
Ahvenet oli aika pieniä (sellaista peruskalaa, jota ongella saa), kalastettu tietysti itse ongella lähes lähimmältä rannalta. Kalat tuli illalla, joten pikainen ja huolellinen "kidukset ja suolet pois, samoin munuaiset raaputetaan" -operaatio illalla, kevyesti karkeaa merisuolaa pakastepussiin yön yli kalojen kanssa - seuraavan päivänä sitten savustuslaatikossa grilliin. Ennen laatikkoon laittamista huuhtelin kalat hyvin ja sirottelin vatsan sisään kevyesti sitruunapippuria (joka on itse asiassa mustapippuria, sitruunaa ja suolaa) sekä laitoin pinnalle erittäin kevyesti hienoa suolaa sekä värin vuoksi aavistuksen sokeria. Noin 20 minuuttia kohtuullisen matalassa grillilämmössä - futaa paremmin kuin Beckham. Suosittelen kokeilemaan.
Mitä tarvitset:
-onki
-matoja
-savustuspannu ja leppälastuja (+pari sokeripalaa)
-karkeaa merisuolaa
-grilli tai muu avotuli
Ohje:
-Ongi ahvenia koosta riippuen noin 1-2 per syöjä. Muutkin kalat käy, jos ahvenia ei jostain muka tule.
-Perkaa kalat ja laita hetkeksi karkeaan merisuolaan jääkaappiin (puoli tuntia = paljon suolaa, yön yli = vähemmän suolaa)
-Lämmitä grilli, mutta älä savusta maksimihöyryllä vaan kohtuullisen miedolla lämmöllä, kalat ei silloin kuiva liiaksi
-Laita leppälastut laatikon pohjalle, lado kalat laatikkoon
-Savusta noin 20 minuuttia - kala on kypsää, jos evät irtoavat helposti kalasta
-Nauti - on hyvää. Uudet perunat kruunaa makuelämyksen
Ongella tuli taas yksi lähes kiloa huidellut lahna, isompikin varmaan kävi matoa maistelemassa, muttei ylös asti tullut. Pitäisi kokeilla lahnaakin savustaa, sitä en ole itse tehnyt aiemmin. Tuota lahnaakin tuntuu täällä kaikkialla olevan...
Hauskaa kesää kaikille lukijoille, pidetään edelleen siimat kireällä.
lauantaina 13. kesäkuuta 2009
Lauantaipäivää Vantaanjoella
Lupasin jotain pientä kirjoitella, joten kirjoitellaan sitten. Mitään maailmaa mullistavaa tai Pohjois-Korean aseistariisuvaa settiä ei ole luvassa, mutta ihan kiva perusreissu oli tänään.
Minulla ei tietyistä syistä johtuen ollut autoa tai lapsenvahtia tänään käytössä, joten lähdimme Allun autolla kolmisteen ihan vaan perusreissulle Vantaanjoen varteen. Me tarkoitti tässä tapauksessa Allua, minua ja tytärtäni Pinjaa. Vähän jännitti, miten tuo 1v 9kk tyttö meidän poikien kanssa pärjää, mutta mukana oli todellinen enkeli. Neiti oli hyvin iloinen ja reipas "aputyttö", kuten asian itse ilmaisi - olisipa kotona aina yhtä aurinkoinen.
Paikka oli sen kummemmin yksilöimätön kohta Vantaanjoen varressa, välineinä oli ihan tavalliset pinta- ja pohjaonget. Paikalle päästyämme jouduin kuitenkin toteamaan, että madot muuten jäi kotiin. Muutama hieman isompi ärräpää pääsi suustani, mutta tytön länsäolo sai kuitenkin hieman kielenkannat kuriin. Onneksi matojen kaivaminen paikan päällä paljastui naurettavan helpoksi - vähän vaan jostain rikkaruohosta kun nykäisi, madot tulin juurien mukana pinnalle. Päivä (tai ainakin onkireissu) oli siis pelastettu.
Olimme ilmeisesti osanneet valita pelipaikan ihan kohdilleen, kun sekä pohjaonget että pintaongen koho ilmoittivat jatkuvasti elämästä. Yleisesti ottaen elämä oli pienehköä tai "onkikokoista" ahventa, mutta sekaan mahtui välillä muutakin. Vähän jäi kuitenkin ehkä harmittamaan se, että ruokakalojen ottamiseen en ollut reissua laskenut - sen verran paljon ja sopivan kokoista ahventa olisi ollut kotiin viemisenä. Kaikki siis jatkavat uimistaan.
Ensimmäinen kuva (kiitos Allulle kameran kantamisesta, kiva saada kuviakin välillä) on Ollin pintaonkeen tarttuneesta ihan kivan kokoisesta lahnasta. Ihan perusvavassa pisti hyvin hanttiin - Pinjankin innostui kalasta ihan tosissaan. Kuvaan ei ole tosin tarttunut tilanteen fiilis niin hyvin kuin livenä. Kala tarttui hyvin läheltä rantaa ja hyvin "epälahnamaisesti", veti kohon suoraan veden alle. Yleensä lahna (kuten vimpakin) nostaa kohon lappeelleen.
Kuva: Kaunis lahna tytön ihailtavana.
Kuitenkin reissun "oudoin" kokemus oli Ollin pohjaonkeen tarttunut hauki. Olen kuullut monia tarinoita matoon tarttuneista hauista, mutta ennen en ollut itse tätä kokenut. Nyt se on sitten sekin koettu. Hauki nyt oli pieni kuin mikä (no isompi kuin meidän Kalamaratonin hauet on koskaan ollut), joten ruokahaukea ei tuosta saisi edes hyvällä tahdolla. Ihan pirteä kaveri oli sekin, ul-vavassa tuntui ihan kalalta. Tyttö innostui hauesta todella paljon, liekö sitten ymmärtänyt jotain oikeastikin kalojen päälle. Isin kalaa irroittaessa tuli "Pinja aputyttö!" -hihkaisuja enemmän kuin koko reissun aikana muuten yhteensä. Oli muuten koon 14 koukku ilman apuvälineitä ihan haastava ottaa hauen kitalaesta irti
Kuva: Aputyttö haukea irrottamassa.
Kokonaisuutena oli kiva ja aurinkoinen päivä, jonka saldo oli 1 hauki, 2 lahnaa, 2 särkeä ja kymmeniä ahvenia. Ei mitään erikoista sinäänsä, mutta aurinkoinen päivä, iloinen ja hyvin innostunut tytär, ja sen lisäksi vielä itselläkin oikeasti itseä kiinnostavaa hauskaa puuhaa - ei sitä lauantaita voisi paremmin viettää. Oikeasti mieltä lämmitti se, että tyttö tuntuu innostuvan onkimisesta - tytön onnellinen ilme isin lempiharrastuksen parissa kyllä saa edelleen illallakin hymyn kasvoille.
Minulla ei tietyistä syistä johtuen ollut autoa tai lapsenvahtia tänään käytössä, joten lähdimme Allun autolla kolmisteen ihan vaan perusreissulle Vantaanjoen varteen. Me tarkoitti tässä tapauksessa Allua, minua ja tytärtäni Pinjaa. Vähän jännitti, miten tuo 1v 9kk tyttö meidän poikien kanssa pärjää, mutta mukana oli todellinen enkeli. Neiti oli hyvin iloinen ja reipas "aputyttö", kuten asian itse ilmaisi - olisipa kotona aina yhtä aurinkoinen.
Paikka oli sen kummemmin yksilöimätön kohta Vantaanjoen varressa, välineinä oli ihan tavalliset pinta- ja pohjaonget. Paikalle päästyämme jouduin kuitenkin toteamaan, että madot muuten jäi kotiin. Muutama hieman isompi ärräpää pääsi suustani, mutta tytön länsäolo sai kuitenkin hieman kielenkannat kuriin. Onneksi matojen kaivaminen paikan päällä paljastui naurettavan helpoksi - vähän vaan jostain rikkaruohosta kun nykäisi, madot tulin juurien mukana pinnalle. Päivä (tai ainakin onkireissu) oli siis pelastettu.
Olimme ilmeisesti osanneet valita pelipaikan ihan kohdilleen, kun sekä pohjaonget että pintaongen koho ilmoittivat jatkuvasti elämästä. Yleisesti ottaen elämä oli pienehköä tai "onkikokoista" ahventa, mutta sekaan mahtui välillä muutakin. Vähän jäi kuitenkin ehkä harmittamaan se, että ruokakalojen ottamiseen en ollut reissua laskenut - sen verran paljon ja sopivan kokoista ahventa olisi ollut kotiin viemisenä. Kaikki siis jatkavat uimistaan.
Ensimmäinen kuva (kiitos Allulle kameran kantamisesta, kiva saada kuviakin välillä) on Ollin pintaonkeen tarttuneesta ihan kivan kokoisesta lahnasta. Ihan perusvavassa pisti hyvin hanttiin - Pinjankin innostui kalasta ihan tosissaan. Kuvaan ei ole tosin tarttunut tilanteen fiilis niin hyvin kuin livenä. Kala tarttui hyvin läheltä rantaa ja hyvin "epälahnamaisesti", veti kohon suoraan veden alle. Yleensä lahna (kuten vimpakin) nostaa kohon lappeelleen.
Kuva: Kaunis lahna tytön ihailtavana.Kuitenkin reissun "oudoin" kokemus oli Ollin pohjaonkeen tarttunut hauki. Olen kuullut monia tarinoita matoon tarttuneista hauista, mutta ennen en ollut itse tätä kokenut. Nyt se on sitten sekin koettu. Hauki nyt oli pieni kuin mikä (no isompi kuin meidän Kalamaratonin hauet on koskaan ollut), joten ruokahaukea ei tuosta saisi edes hyvällä tahdolla. Ihan pirteä kaveri oli sekin, ul-vavassa tuntui ihan kalalta. Tyttö innostui hauesta todella paljon, liekö sitten ymmärtänyt jotain oikeastikin kalojen päälle. Isin kalaa irroittaessa tuli "Pinja aputyttö!" -hihkaisuja enemmän kuin koko reissun aikana muuten yhteensä. Oli muuten koon 14 koukku ilman apuvälineitä ihan haastava ottaa hauen kitalaesta irti
Kuva: Aputyttö haukea irrottamassa.Kokonaisuutena oli kiva ja aurinkoinen päivä, jonka saldo oli 1 hauki, 2 lahnaa, 2 särkeä ja kymmeniä ahvenia. Ei mitään erikoista sinäänsä, mutta aurinkoinen päivä, iloinen ja hyvin innostunut tytär, ja sen lisäksi vielä itselläkin oikeasti itseä kiinnostavaa hauskaa puuhaa - ei sitä lauantaita voisi paremmin viettää. Oikeasti mieltä lämmitti se, että tyttö tuntuu innostuvan onkimisesta - tytön onnellinen ilme isin lempiharrastuksen parissa kyllä saa edelleen illallakin hymyn kasvoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
